Tasmanian ylängöllä, noin 250 mailia Australian mantereesta etelään, kapeat päällystetyt polut kiemurtelevat ohuena nauhana läpi laajan jokilaakson, jota reunustavat syrjäiset vuorenjyrkänteet. Kaksiraiteiset polut erkanevat toisistaan ruohikkoisilla laitumilla, jotka kulkevat auringon ja kuivuuden valkaisemien, paljaiden, luurankomaisen näköisten puiden ohi. Kaikkialla tien varrella aidoissa roikkuu pieniä kylttejä: "Varo! Kielletty alue".
Harva olisi arvannut, että nämä eksyneet alueet ovat maailmanlaajuisen opioidien toimitusketjun alkulenkkejä, yhden maailman suurimpien farmakologisten markkinoiden lähtökohta.
Harva olisi arvannut, että nämä eksyneet alueet ovat maailmanlaajuisen opioidien toimitusketjun alkulenkkejä, yhden maailman suurimpien farmakologisten markkinoiden lähtökohta.
Tapasin maanviljelijä Will Bignellin Botwellissa, kylässä, jossa lampaita täynnä olevat rekat seisovat tyhjäkäynnillä huoltoaseman ulkopuolella. Bignell, kolmekymppinen mies, jolla oli sotkuinen tukka ja kirkkaan vihreät silmät, oli jonkinlainen tahtomattaan maanviljelijä. Hän jätti perheensä maatilan keskellä pitkittynyttä kuivuutta, muutti Tasmanian pääkaupunkiin Hobartiin ja perusti siellä perheen.
Vuonna 2009 Bignell alkoi tehdä tunnin mittaisia matkoja maatilalleen. Sensijaan, että Beignell olisi kasvattanut karjaa kunnon maanviljelijän tavoin, hän kynteli laitumet ja istutti ensimmäisen kerran oopiumiunikon, joka on erityisesti lääkkeisiin tarkoitettu lajike.
Vuonna 2009 Bignell alkoi tehdä tunnin mittaisia matkoja maatilalleen. Sensijaan, että Beignell olisi kasvattanut karjaa kunnon maanviljelijän tavoin, hän kynteli laitumet ja istutti ensimmäisen kerran oopiumiunikon, joka on erityisesti lääkkeisiin tarkoitettu lajike.
Bignellillä oli sopimus näiden erikoismunikkalajikkeiden viljelystä Tasmanian Alkaloidsin (Australiassa toimiva lääkeyhtiö) kanssa, joka oli vuonna 2016 tapahtuneeseen myyntiin asti Johnson & Johnsonin laajan lääkeimperiumin ainoa maataloustutkimushanke.
Jonkin aikaa Tasmanian Alkaloids tarjosi maanviljelijöille kymmeniä tuhansia dollareita. Viljelijät kertoivat myös saaneensa tukea sellaisilta jättiläisiltä kuin Mercedes-Benz ja BMW, jotta he saisivat tuottaa lääkemunikkalajikkeita, joiden sato on suurin. Bignell alkoi huomata, miten tällaisista investoinneista saatavat mahdolliset pitkän aikavälin voitot houkuttelivat nuoria ammattilaisia Manner-Australiasta takaisin saarelle.
Jos kyse olisi vain niistä hemmetin merinolampaista (erityinen australialainen lammasrotu) ja hienosta villasta, tuskinpa he palaisivat saarelle. Bignellin mukaan unikkoa viljelemällä maanviljelijät pystyivät helposti elättämään koko perheensä. "Saat vihdoin ja viimein hemmetinmoisen käteispalkan; se on jokaisen maanviljelijän unelma", hän sanoo.
Jonkin aikaa Tasmanian Alkaloids tarjosi maanviljelijöille kymmeniä tuhansia dollareita. Viljelijät kertoivat myös saaneensa tukea sellaisilta jättiläisiltä kuin Mercedes-Benz ja BMW, jotta he saisivat tuottaa lääkemunikkalajikkeita, joiden sato on suurin. Bignell alkoi huomata, miten tällaisista investoinneista saatavat mahdolliset pitkän aikavälin voitot houkuttelivat nuoria ammattilaisia Manner-Australiasta takaisin saarelle.
Jos kyse olisi vain niistä hemmetin merinolampaista (erityinen australialainen lammasrotu) ja hienosta villasta, tuskinpa he palaisivat saarelle. Bignellin mukaan unikkoa viljelemällä maanviljelijät pystyivät helposti elättämään koko perheensä. "Saat vihdoin ja viimein hemmetinmoisen käteispalkan; se on jokaisen maanviljelijän unelma", hän sanoo.
Sadonkorjuun jälkeen kuivatut unikkokasvit jalostetaan raa'aksi uutteeksi, ja tämä niin sanottu "huumaava raaka-aine" kuljetetaan tuotantolaitoksiin. Unikon sisältämistä aktiivisista yhdisteistä, niin sanotuistaoopiumalkaloideista, valmistetaan farmaseuttisia ainesosia, joista tulee kipulääkkeitä, joita määrätään kivun lievittämiseen.
Valmistajat käyttävät samaa lähtöainetta syntetisoidakseen yhdisteitä, joita voidaan käyttää opioidien yliannostuksen kumoamiseen ja riippuvuuden hoitoon, kuten naloksonia ja buprenorfiinia.
Valmistajat käyttävät samaa lähtöainetta syntetisoidakseen yhdisteitä, joita voidaan käyttää opioidien yliannostuksen kumoamiseen ja riippuvuuden hoitoon, kuten naloksonia ja buprenorfiinia.
Tasmaniasta tuli vaivihkaa maailman johtava täysin laillisten opioidien toimittaja, ainakin aluksi, kasvinjalostuksen läpimurron ansiosta. Vuonna 1994 kemistit muokkasivat oopiumiunikon niin, että se tuottaa enemmän tebaiinia (paramorfiinia), oksikodonin kemiallista esiastetta. Mikä tärkeämpää, tämä muutos mahdollisti sen, että yhdysvaltalaiset tuottajat pystyivät välttämään pitkään voimassa olleen sääntelyrajoituksen.
Historiantutkija William B. McAllister, joka on kirjoittanut teoksen "The Drug Trade in the Twentieth Century" (Huumekauppa 20. vuosisadalla), ehdottaa, että tebaiini saattaa olla esimerkki "sääntelyyn perustuvasta yrittäjyydestä", jossa lääkeyhtiöt yrittävät löytää keinoja kiertää kansainvälistä huumausainevalvontaa saadakseen markkinaosuutta. "Tasmanian Alkaloids", jota muut yritykset seurasivat, pystyi toimittamaan tebaiinia hiljaisesti virallisista sopimuksista huolimatta, koska Drug Enforcement Administrationin säännöt säätelivät morfiinin tuontia, mutta vuoteen 2000 mennessä tebaiini ei vielä kuulunut selkeästi sen soveltamisalaan. Tämä huumausaineiden valvontajärjestelmä osoittautui olennaiseksi opioidien tuotannon räjähdysmäisen kasvun ja niiden ylitarjonnan kannalta markkinoilla viimeisten 25 vuoden aikana.
Historiantutkija William B. McAllister, joka on kirjoittanut teoksen "The Drug Trade in the Twentieth Century" (Huumekauppa 20. vuosisadalla), ehdottaa, että tebaiini saattaa olla esimerkki "sääntelyyn perustuvasta yrittäjyydestä", jossa lääkeyhtiöt yrittävät löytää keinoja kiertää kansainvälistä huumausainevalvontaa saadakseen markkinaosuutta. "Tasmanian Alkaloids", jota muut yritykset seurasivat, pystyi toimittamaan tebaiinia hiljaisesti virallisista sopimuksista huolimatta, koska Drug Enforcement Administrationin säännöt säätelivät morfiinin tuontia, mutta vuoteen 2000 mennessä tebaiini ei vielä kuulunut selkeästi sen soveltamisalaan. Tämä huumausaineiden valvontajärjestelmä osoittautui olennaiseksi opioidien tuotannon räjähdysmäisen kasvun ja niiden ylitarjonnan kannalta markkinoilla viimeisten 25 vuoden aikana.
Janssen Pharmaceuticals, Inc. totesi lausunnossaan, että Johnson & Johnson omisti aiemmin kaksi tytäryhtiötä, Noramco, Inc. ja Tasmanian Alkaloids, jotka osallistuivat opioidien kipulääkkeiden sisältämien vaikuttavien aineiden tuotantoon. Janssen Pharmaceuticalsin edustajat sanovat, että tämä valmistusprosessi on tiukasti säännelty, ja sitä valvovat DEA (Drug Enforcement Administration - Yhdysvaltain huumevirasto) ja maailman viranomaiset.
Ne valvovat määräyksiä ja asettavat jakelukiintiöitä arvioidensa perusteella näitä aineita sisältävien lääkkeiden tarpeesta, ja yritykset ovat aina noudattaneet näitä määräyksiä. Janssen Pharmaceuticals lisää lausunnossaan: "Emme enää omista näitä tytäryhtiöitä, emmekä markkinoi opioidikipulääkkeitä Yhdysvalloissa."
Koska globaalissa huumepolitiikassa on keskitytty suurelta osin laittomiin markkinoihin vaikuttamiseen tähtääviin menetelmiin, kuten kampanjoihin unikon hävittämiseksi ja laittomien huumeiden tuottajien rankaisemiseksi, tämän tuotannon lainsäädännölliseen puoleen kiinnitetään suhteettoman vähän huomiota.
Kathleen J. Friedl kirjoittaa teoksessaan "The Drug Wars in America, 1940-1973" (Huumesodat Amerikassa 1940-1973): "Yksi parhaista tavoista kurittaa laittomia markkinoita on säännellä laillisia markkinoita" eli toteuttaa pelotepolitiikkaa, joka koostuu lääkäreiden ja farmaseuttien lisääntyneestä valvonnasta ja johon sisältyy rikosoikeudellisia seuraamuksia opiaattien salakuljetusrikoksista.
Ne valvovat määräyksiä ja asettavat jakelukiintiöitä arvioidensa perusteella näitä aineita sisältävien lääkkeiden tarpeesta, ja yritykset ovat aina noudattaneet näitä määräyksiä. Janssen Pharmaceuticals lisää lausunnossaan: "Emme enää omista näitä tytäryhtiöitä, emmekä markkinoi opioidikipulääkkeitä Yhdysvalloissa."
Koska globaalissa huumepolitiikassa on keskitytty suurelta osin laittomiin markkinoihin vaikuttamiseen tähtääviin menetelmiin, kuten kampanjoihin unikon hävittämiseksi ja laittomien huumeiden tuottajien rankaisemiseksi, tämän tuotannon lainsäädännölliseen puoleen kiinnitetään suhteettoman vähän huomiota.
Kathleen J. Friedl kirjoittaa teoksessaan "The Drug Wars in America, 1940-1973" (Huumesodat Amerikassa 1940-1973): "Yksi parhaista tavoista kurittaa laittomia markkinoita on säännellä laillisia markkinoita" eli toteuttaa pelotepolitiikkaa, joka koostuu lääkäreiden ja farmaseuttien lisääntyneestä valvonnasta ja johon sisältyy rikosoikeudellisia seuraamuksia opiaattien salakuljetusrikoksista.
Kansainväliset sääntelijät ja DEA huomasivat, että tasmanialaiset toimittajat kiertävät alkuperäisiä sääntöjä, mutta sen sijaan, että DEA olisi sulkenut toimituslaissa olevan porsaanreiän, se teki niin kuin lääkealan lobbaajat pyysivät ja jätti oksikodonin "uloskäynnin" auki.
Vuoteen 2011 mennessä Johnson & Johnson totesi Therapeutic Goods Control Australialle antamassaan raportissa, että tasmanialaisista alkaloideista peräisin olevaa tebaiinia sisältävä unikko tuottaa 80 prosenttia oksikodonin raaka-aineen maailmanlaajuisista markkinoista ja vaikuttaa osaltaan ylidosoituskriisin ensimmäiseen aaltoon. Purdue Pharma myy Tasmaniassa kasvatetusta tebaiinista valmistettua oksikodonia OxyContin-merkkisenä tuotteena.
Nykyään jotkut huumevalvonta-asiantuntijat väittävät, että lisääntynyt lainvalvonta ja turvallisuus yhdistettynä ponnisteluihin vähentää opioidien analgeettien määräämistä ja estää laillisten lääkkeiden kulkeutuminen, saavat monet opioideja käyttävät ihmiset hakeutumaan markkinoille. Kalifornian yliopiston San Franciscossa työskentelevät asiantuntijat, kuten Dan Ciccarone, varoittavat, että ilman, että lääkkeiden ja lääkkeiden määrää lisätään suhteellisesti vastaamaan todellisia tietoja tällaisia lääkkeitä käyttävien potilaiden määrästä, tämä lähestymistapa saa opioideja käyttävät ihmiset kääntymään kotitekoisiin tuotteisiin, kuten fentanyyliin ja muihin synteettisiin aineisiin.
Stefano Berterame huumausainemarkkinoiden tarjontaa ja kysyntää seuraavasta Kansainvälisen huumausaineiden valvontaelimen sihteeristöstä sanoo, että Yhdysvaltain opioideja koskeva politiikka on sallinut tällaisten lääkkeiden määräämisen, mikä ei ole aina ollut järkevää.
INCB vaatii kuitenkin asianomaisia hallituksia asettamaan omat kansalliset arvionsa ja luottaa perinteisesti siihen, että Yhdysvaltain viranomaiset polkevat DEA:n asettamia tuotantokiintiöitä. "Yhdysvalloissa, heillä on hyvä käsitys kansallisista tarpeista" ,Stefano sanoo, emmekä voi kyseenalaistaa Yhdysvaltojen tekemiä arvioita.
Vuoteen 2011 mennessä Johnson & Johnson totesi Therapeutic Goods Control Australialle antamassaan raportissa, että tasmanialaisista alkaloideista peräisin olevaa tebaiinia sisältävä unikko tuottaa 80 prosenttia oksikodonin raaka-aineen maailmanlaajuisista markkinoista ja vaikuttaa osaltaan ylidosoituskriisin ensimmäiseen aaltoon. Purdue Pharma myy Tasmaniassa kasvatetusta tebaiinista valmistettua oksikodonia OxyContin-merkkisenä tuotteena.
Nykyään jotkut huumevalvonta-asiantuntijat väittävät, että lisääntynyt lainvalvonta ja turvallisuus yhdistettynä ponnisteluihin vähentää opioidien analgeettien määräämistä ja estää laillisten lääkkeiden kulkeutuminen, saavat monet opioideja käyttävät ihmiset hakeutumaan markkinoille. Kalifornian yliopiston San Franciscossa työskentelevät asiantuntijat, kuten Dan Ciccarone, varoittavat, että ilman, että lääkkeiden ja lääkkeiden määrää lisätään suhteellisesti vastaamaan todellisia tietoja tällaisia lääkkeitä käyttävien potilaiden määrästä, tämä lähestymistapa saa opioideja käyttävät ihmiset kääntymään kotitekoisiin tuotteisiin, kuten fentanyyliin ja muihin synteettisiin aineisiin.
Stefano Berterame huumausainemarkkinoiden tarjontaa ja kysyntää seuraavasta Kansainvälisen huumausaineiden valvontaelimen sihteeristöstä sanoo, että Yhdysvaltain opioideja koskeva politiikka on sallinut tällaisten lääkkeiden määräämisen, mikä ei ole aina ollut järkevää.
INCB vaatii kuitenkin asianomaisia hallituksia asettamaan omat kansalliset arvionsa ja luottaa perinteisesti siihen, että Yhdysvaltain viranomaiset polkevat DEA:n asettamia tuotantokiintiöitä. "Yhdysvalloissa, heillä on hyvä käsitys kansallisista tarpeista" ,Stefano sanoo, emmekä voi kyseenalaistaa Yhdysvaltojen tekemiä arvioita.
Miten Tasmania torjui laillisen sääntelyn ja käänsi opioiditalouden ylösalaisin
Tasmanian nousu maailmanlaajuisilla opioidimarkkinoilla johtuu usein saaren sijainnista: sen syrjäinen sijainti, pieni väkiluku ja rajallinen viljelysmaa vahvistavat Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan vuonna 1989 laatiman raportin mukaan turvallisuutta ja asettavat luonnolliset rajat oopiumin viljelyn laajentumiselle. Brian Hartnett, Tasmanian Alkaloidsin entinen johtaja, sanoo kuitenkin, että todellinen syy siihen, että lääketuotantoon tarkoitettua unikkoa alettiin kasvattaa Antipodeilla, oli Yhdysvaltain toimet.
"Se on oikeastaan Yhdysvaltain hallituksen politiikan heijastuma", Hartnett sanoo. Yhdysvaltalaiset viljelijät saattoivat viljellä oopiumiunikkoa, mutta vuonna 1961 tehdyn YK:n huumausaineita koskevan yleissopimuksen ja myöhempien kansainvälisten huumevalvontasopimusten nojalla Yhdysvallat suostui jatkamaan politiikkaansa, jonka mukaan unikonviljelyä ulkoistettiin ensisijaisesti niin sanotuille "perinteisille toimittajille", joita alun perin olivat Intia, Turkki, Jugoslavia, Afganistan, Burma, Bulgaria, Iran, Pakistan, Vietnam ja Neuvostoliitto.
Kun Tasmanian hallituksen virkamiehet 1970-luvun lopulla kannustivat maanviljelijöitä siirtymään pieniltä omilta koealoiltaan niin sanottuun "laajan hehtaarin" tuotantoon, Australia, joka ei ollut perinteisten toimittajien luettelossa, loi huumausaineiden raaka-aineiden ylijäämää, joka oli, kuten YK:n huumausainetoimikunta totesi myöhemmin vuonna 1989 antamassaan raportissa, "yli maailman oikeutettujen tarpeiden"."
Jos Yhdysvaltojen huumevalmistajat suosisivat tasmanialaisia toimittajia, se heikentäisi Yhdysvaltojen sopimusvelvoitteita, ja niinpä vuonna 1981 poliittiset päättäjät ottivat käyttöön erään tasmanialaisen alkaloidijohtajan "surullisen kuuluisan 80/20-säännön".
Tasmanian nousu maailmanlaajuisilla opioidimarkkinoilla johtuu usein saaren sijainnista: sen syrjäinen sijainti, pieni väkiluku ja rajallinen viljelysmaa vahvistavat Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnan vuonna 1989 laatiman raportin mukaan turvallisuutta ja asettavat luonnolliset rajat oopiumin viljelyn laajentumiselle. Brian Hartnett, Tasmanian Alkaloidsin entinen johtaja, sanoo kuitenkin, että todellinen syy siihen, että lääketuotantoon tarkoitettua unikkoa alettiin kasvattaa Antipodeilla, oli Yhdysvaltain toimet.
"Se on oikeastaan Yhdysvaltain hallituksen politiikan heijastuma", Hartnett sanoo. Yhdysvaltalaiset viljelijät saattoivat viljellä oopiumiunikkoa, mutta vuonna 1961 tehdyn YK:n huumausaineita koskevan yleissopimuksen ja myöhempien kansainvälisten huumevalvontasopimusten nojalla Yhdysvallat suostui jatkamaan politiikkaansa, jonka mukaan unikonviljelyä ulkoistettiin ensisijaisesti niin sanotuille "perinteisille toimittajille", joita alun perin olivat Intia, Turkki, Jugoslavia, Afganistan, Burma, Bulgaria, Iran, Pakistan, Vietnam ja Neuvostoliitto.
Kun Tasmanian hallituksen virkamiehet 1970-luvun lopulla kannustivat maanviljelijöitä siirtymään pieniltä omilta koealoiltaan niin sanottuun "laajan hehtaarin" tuotantoon, Australia, joka ei ollut perinteisten toimittajien luettelossa, loi huumausaineiden raaka-aineiden ylijäämää, joka oli, kuten YK:n huumausainetoimikunta totesi myöhemmin vuonna 1989 antamassaan raportissa, "yli maailman oikeutettujen tarpeiden"."
Jos Yhdysvaltojen huumevalmistajat suosisivat tasmanialaisia toimittajia, se heikentäisi Yhdysvaltojen sopimusvelvoitteita, ja niinpä vuonna 1981 poliittiset päättäjät ottivat käyttöön erään tasmanialaisen alkaloidijohtajan "surullisen kuuluisan 80/20-säännön".
80/20-säännön mukaan yhdysvaltalaisten tuottajien on tuotava 80 prosenttia kaikista lääkkeistä Intiasta ja Turkista, mikä antaa näille valtion monopoleille vapaan pääsyn markkinoille. Tällä säännöllä on itse asiassa merkittävämpiä ulkopoliittisia tavoitteita. Se sulkee muut perinteiset unikonviljelyalueet, kuten Afganistanin, laillisten markkinoiden ulkopuolelle, koska ne eivät ole onnistuneet vähentämään laittomien huumausainekasvien tuotantoa. Lisäksi sääntö toimii rajoituksena, sillä se jättää vain 20 prosenttia Yhdysvaltojen markkinoista avoimeksi seitsemälle kansainväliselle yritykselle, jotka vievät raaka-aineita teollisuudelle Australiassa, Unkarissa, Puolassa, Ranskassa ja vuoteen 2008 asti entisessä Jugoslaviassa (joka on sittemmin korvattu Espanjalla), kunnes Tasmania ilmestyi tebiiniviljelmineen.
Koska morfiinia on melko vaikeaa ja suhteellisen edullista muuntaa oksikodonin kaltaiseksi lääkeryhmäksi, 80/20-sääntö rajoitti tehokkaasti tebaiinin tuotantoa, mikä puolestaan rajoitti näiden niin sanottujen puolisynteettisten lääkkeellisten kipulääkkeiden tuotantoa. Sitten vuonna 1994 tasmanialainen alkaloiditutkija Tony Fist tutki tuhansia unikonsiemeniä laittamalla ne kemialliseen liuokseen ja löysi mutanttiunikon, jota hän kutsui nimellä "Norman" (sanaleikki sanoilla "Norman" - no morphine - "ei morfiinia").
Koska morfiinia on melko vaikeaa ja suhteellisen edullista muuntaa oksikodonin kaltaiseksi lääkeryhmäksi, 80/20-sääntö rajoitti tehokkaasti tebaiinin tuotantoa, mikä puolestaan rajoitti näiden niin sanottujen puolisynteettisten lääkkeellisten kipulääkkeiden tuotantoa. Sitten vuonna 1994 tasmanialainen alkaloiditutkija Tony Fist tutki tuhansia unikonsiemeniä laittamalla ne kemialliseen liuokseen ja löysi mutanttiunikon, jota hän kutsui nimellä "Norman" (sanaleikki sanoilla "Norman" - no morphine - "ei morfiinia").
"Se oli oikeastaan aika onnekasta", Fist sanoo. Mutanttiunikko tuotti morfiinin sijasta tebaiinia, ja Fistin mukaan se vähensi oksikodonin tuotantokustannukset yli puoleen. Maanviljelijät istuttivat ensimmäisen kaupallisen Norman-unikon sadon vuonna 1997, kun Purdue Pharma lisäsi aggressiivisesti OxyContin-lääkkeensä, OxyContinin, tuotantoa.
"Jos he eivät saisi tebaiinia", Fist sanoo, "he eivät pystyisi vastaamaan oksikodonin kysyntään. Tasmanian viranomaisten mukaan opiaattien vientiä ei ole leikattu. Tebaine on ohittanut 80/20-säännön, ja kuten eräs hallituksen virkamies sanoi ABC Radio Australialle: "Ei ole epäilystäkään, etteikö tebaiinin kysyntä kasvaisi, ja erityisesti amerikkalaiset ottavat kaiken, mitä voimme tuottaa."
Juuri näin tapahtui: Vuosien 1993 ja 2015 välillä vuotuinen kokonaistuotanto (DEA:n mukaan tuotettujen opioidien kokonaismäärä) kolminkertaistui. Willem Scholten, huumevalvontapolitiikan konsultti Lopikassa, Alankomaissa, arvioi, että seitsemän yleisesti määrätyn vahvan II luettelon opioidianalgeetin kulutus on seitsenkertaistunut milligrammayksikköinä morfiinia ilmaistuna. Pelkästään oksikodonikiintiö on noussut 3,5 tonnista vuodessa yli 150 tonniin. Centers for Disease Control and Preventionin mukaan keskimääräinen annos henkilöä kohden lähes kolminkertaistui vuosien 1999 ja 2015 välillä.
"Jos he eivät saisi tebaiinia", Fist sanoo, "he eivät pystyisi vastaamaan oksikodonin kysyntään. Tasmanian viranomaisten mukaan opiaattien vientiä ei ole leikattu. Tebaine on ohittanut 80/20-säännön, ja kuten eräs hallituksen virkamies sanoi ABC Radio Australialle: "Ei ole epäilystäkään, etteikö tebaiinin kysyntä kasvaisi, ja erityisesti amerikkalaiset ottavat kaiken, mitä voimme tuottaa."
Juuri näin tapahtui: Vuosien 1993 ja 2015 välillä vuotuinen kokonaistuotanto (DEA:n mukaan tuotettujen opioidien kokonaismäärä) kolminkertaistui. Willem Scholten, huumevalvontapolitiikan konsultti Lopikassa, Alankomaissa, arvioi, että seitsemän yleisesti määrätyn vahvan II luettelon opioidianalgeetin kulutus on seitsenkertaistunut milligrammayksikköinä morfiinia ilmaistuna. Pelkästään oksikodonikiintiö on noussut 3,5 tonnista vuodessa yli 150 tonniin. Centers for Disease Control and Preventionin mukaan keskimääräinen annos henkilöä kohden lähes kolminkertaistui vuosien 1999 ja 2015 välillä.
Riippuvuuden perimmäiset syyt ovat monitahoisia, ja niihin liittyy myös monia sosiaalisia tekijöitä. Jotkut riippuvuusasiantuntijat esittävät, että huumeidenkäyttö voi olla keino paeta fyysisiä ja psyykkisiä traumoja, epätoivoa ja epätasa-arvoa. Potilaat, joille määrätään opioideja pitkäksi aikaa ja suurina annoksina, ovat vaarassa tulla fyysisesti riippuvaisiksi.
Tarjonnan dramaattiset muutokset ovat johtaneet lääkkeiden, kuten oksikodonin, oksimorfonin ja muiden kipulääkkeiden, laittomaan käyttöön. Niistä on tullut monien yhteiskuntaluokkien suosimia huumeita.
Vuoteen 2001 mennessä OxyContin oli saanut maineen "punaniskojen heroiinina". Vuonna 2017 lääkeyhtiö Mallinckrodt suostui maksamaan 35 miljoonaa dollaria sovitellakseen oikeusministeriön oikeusjuttua, jonka edustajat väittivät Mallinckrodtin laiminlyöneen velvoitteensa havaita ja ilmoittaa DEA:lle epäilyttävän suurista geneerisen OxyContinin tilauksista. Mallinckrodt kiistää väitteet.
Vuonna 1999 eräs Tasmanian osavaltion virkamies sanoi haastattelussa, että Yhdysvaltain liittovaltion sääntelyviranomaiset olivat harkinneet porsaanreiän sulkemista ja 20 prosentin rajan laajentamista, jotta Australiasta tuleva tebaiinin tuonti vähenisi.
"DEA tutki 80/20-säännön muutosta", sanoo DEA:n tieteellinen neuvonantaja Christina A. Sunnerud, ja se lähetti yrityksille tiedotteen, mutta sitten päätimme jättää asian sikseen. Vuosikymmeniä tai kauemmin kestäneiden muutosten, kuten kaupan esteiden poistamisen ja kivunhoidon vapauttamisen, ohella DEA hylkäsi lääkeyhtiöiden painostuksesta perinteisen opioidien sääntelyvälineen.
"Tämä päätös on vastoin huumausaineiden sääntelyn perusperiaatetta ja ajatusta", sanoo Friedl, joka on Yhdysvaltojen huumausaineiden vastainen historioitsija. "DEA:n tekemässä päätöksessä ei ole minun silmissäni mitään järkeä", hän lisää. Vastauksena pyyntöön DEA ei toimittanut mitään dokumentteja päätöksestä vapauttaa tebaiini, vaikka vuonna 2016 erään kanadalaisen yrityksen lähettämässä kirjeessä virasto toisti Yhdysvaltojen sopimussitoumukset tukea perinteisiä toimittajia.
Itse asiassa DEA:n virkamiehet väittävät, että tebaiinin tuontikiintiöt olivat perusteltuja, perustuivat oikeutettuun tarpeeseen ja että ne otettiin käyttöön vastauksena lääkemääräyskäytännön muutokseen.
"DEA tutki 80/20-säännön muutosta", sanoo DEA:n tieteellinen neuvonantaja Christina A. Sunnerud, ja se lähetti yrityksille tiedotteen, mutta sitten päätimme jättää asian sikseen. Vuosikymmeniä tai kauemmin kestäneiden muutosten, kuten kaupan esteiden poistamisen ja kivunhoidon vapauttamisen, ohella DEA hylkäsi lääkeyhtiöiden painostuksesta perinteisen opioidien sääntelyvälineen.
"Tämä päätös on vastoin huumausaineiden sääntelyn perusperiaatetta ja ajatusta", sanoo Friedl, joka on Yhdysvaltojen huumausaineiden vastainen historioitsija. "DEA:n tekemässä päätöksessä ei ole minun silmissäni mitään järkeä", hän lisää. Vastauksena pyyntöön DEA ei toimittanut mitään dokumentteja päätöksestä vapauttaa tebaiini, vaikka vuonna 2016 erään kanadalaisen yrityksen lähettämässä kirjeessä virasto toisti Yhdysvaltojen sopimussitoumukset tukea perinteisiä toimittajia.
Itse asiassa DEA:n virkamiehet väittävät, että tebaiinin tuontikiintiöt olivat perusteltuja, perustuivat oikeutettuun tarpeeseen ja että ne otettiin käyttöön vastauksena lääkemääräyskäytännön muutokseen.
Loppujen lopuksi laillisten markkinoiden sääntelyn purkamisella ja fentanyyliä pursuavien laittomien opioidien mustien markkinoiden nopealla kasvulla on yksi yhteinen piirre: molemmat ovat vaarantaneet kansanterveyden voiton tavoittelussa.
Vuonna 2011 Dan Ciccarone, Kalifornian yliopiston tutkija, joka tutkii opioidimarkkinoiden dynamiikkaa ja johtaa pitkäaikaista National Institutes of Healthin rahoittamaa tutkimusta nimeltä Heroin in Transition, näki tulokset omakohtaisesti. Hän lensi Philadelphiaan työmatkalle ja törmäsi lähes välittömästi mieheen, joka oli opioidihuumeiden perässä. Mies oli raivoissaan, koska, kuten Ciccarone muistelee, hänen lääkärinsä oli hiljattain lopettanut opioidivalmisteiden määräämisen hänelle.
Hän soitti heti kollegoilleen ja sanoi: "Olen juuri tehnyt löydön, joka hämmästyttää teitä".
Ciccaronen työryhmä puhui kymmenien ihmisten kanssa, jotka olivat siirtyneet heroiiniin sen jälkeen, kun he eivät enää löytäneet opioidipillereitä, erityisesti sen jälkeen, kun OxyContinia muutettiin vuonna 2010 siten, että sitä oli vaikeampi murentaa ja käyttää intranasaalisesti. Heidän tutkimuksensa jatkui vuonna 2012 ja osui samaan aikaan yliannostuskriisin ensimmäisen aallon kanssa, joka liittyi reseptilääkkeisiin. Sitten tuli toinen aalto - heroiiniin liittyvien kuolemantapausten lisääntyminen.
Sittemmin Yhdysvalloissa on alkanut kolmas aalto, jossa fentanyyli ja laittomasti valmistetut opioidit ohittavat heroiinin käytön yleisyydessä, mikä johti yli 70 000 kuolemaan johtaneeseen yliannostukseen Yhdysvalloissa vuonna 2017. Vaikka heroiinia käyttävillä ihmisillä on mieltymyksiä, Ciccarone ja hänen kollegansa uskovat, että monet valitsevat fentanyylin tahattomasti. Viime aikoihin asti, kunnes tarjonta lisääntyi, fentanyylille ei hänen mukaansa ollut juurikaan kysyntää.
Vuonna 2011 Dan Ciccarone, Kalifornian yliopiston tutkija, joka tutkii opioidimarkkinoiden dynamiikkaa ja johtaa pitkäaikaista National Institutes of Healthin rahoittamaa tutkimusta nimeltä Heroin in Transition, näki tulokset omakohtaisesti. Hän lensi Philadelphiaan työmatkalle ja törmäsi lähes välittömästi mieheen, joka oli opioidihuumeiden perässä. Mies oli raivoissaan, koska, kuten Ciccarone muistelee, hänen lääkärinsä oli hiljattain lopettanut opioidivalmisteiden määräämisen hänelle.
Hän soitti heti kollegoilleen ja sanoi: "Olen juuri tehnyt löydön, joka hämmästyttää teitä".
Ciccaronen työryhmä puhui kymmenien ihmisten kanssa, jotka olivat siirtyneet heroiiniin sen jälkeen, kun he eivät enää löytäneet opioidipillereitä, erityisesti sen jälkeen, kun OxyContinia muutettiin vuonna 2010 siten, että sitä oli vaikeampi murentaa ja käyttää intranasaalisesti. Heidän tutkimuksensa jatkui vuonna 2012 ja osui samaan aikaan yliannostuskriisin ensimmäisen aallon kanssa, joka liittyi reseptilääkkeisiin. Sitten tuli toinen aalto - heroiiniin liittyvien kuolemantapausten lisääntyminen.
Sittemmin Yhdysvalloissa on alkanut kolmas aalto, jossa fentanyyli ja laittomasti valmistetut opioidit ohittavat heroiinin käytön yleisyydessä, mikä johti yli 70 000 kuolemaan johtaneeseen yliannostukseen Yhdysvalloissa vuonna 2017. Vaikka heroiinia käyttävillä ihmisillä on mieltymyksiä, Ciccarone ja hänen kollegansa uskovat, että monet valitsevat fentanyylin tahattomasti. Viime aikoihin asti, kunnes tarjonta lisääntyi, fentanyylille ei hänen mukaansa ollut juurikaan kysyntää.
Näytä liitetiedosto SDEov3jG1c.jpeg
Epilogi
Vuonna 2016 pääomasijoitusyhtiö SK Capital Partners osti Noramcon ja Tasmanian Alkaloidsin, entiset Johnson & Johnsonin tytäryhtiöt, jotka olivat mukana opioidien toimitusketjussa. Samana vuonna SK:n toimitusjohtaja Aaron Davenport kertoi pitävänsä Tasmanian Designer Poppiesia kriittisenä pelotteena väärinkäytölle. Myyntiehdot ovat luottamuksellisia, mutta yritystä ei ole mainittu viimeaikaisissa osavaltioiden oikeudenkäynneissä, joita on nostettu opioidien toimitusketjuun osallistuvia yrityksiä vastaan.
Vuoden 2019 alussa Oklahoman yleinen syyttäjä kutsui Johnson & Johnsonia "lain varkaiksi" oikeudenkäynneissä, joissa yhtiötä syytettiin "julkisen haitan" aiheuttamisesta harhaanjohtavalla markkinoinnilla. Oikeudenkäynnin odotetaan kestävän kaksi kuukautta. Johnson & Johnson kiistää kaikki väärinkäytökset. Yhtiötä edustavat lakimiehet väittävät, että julkista haittaa koskevaa lakia käytetään väärin, ja sanovat, että yhtiötä ei voida pitää vastuullisena siitä, että se joko myy hallituksen sääntelemiä tuotteita tai valmistaa, myy tai mainostaa Food and Drug Administrationin hyväksymiä aineita, joita muut yhtiöt valmistavat niiden lääkeraaka-aineista.
.
"Toimintamme näiden tärkeiden reseptilääkkeiden myynninedistämisessä oli asianmukaista ja vastuullista", Janssen Pharmaceuticals sanoi valmistellussa lausunnossaan. "Yhtiötämme vastaan esitetyt syytökset ovat kestämättömiä ja täysin perusteettomia". Väitteen mukaan lääkkeiden valmistajia ei voida pitää vastuullisina, koska sääntelyviranomaiset ovat luopuneet vastuustaan.
Vuonna 2016 pääomasijoitusyhtiö SK Capital Partners osti Noramcon ja Tasmanian Alkaloidsin, entiset Johnson & Johnsonin tytäryhtiöt, jotka olivat mukana opioidien toimitusketjussa. Samana vuonna SK:n toimitusjohtaja Aaron Davenport kertoi pitävänsä Tasmanian Designer Poppiesia kriittisenä pelotteena väärinkäytölle. Myyntiehdot ovat luottamuksellisia, mutta yritystä ei ole mainittu viimeaikaisissa osavaltioiden oikeudenkäynneissä, joita on nostettu opioidien toimitusketjuun osallistuvia yrityksiä vastaan.
Vuoden 2019 alussa Oklahoman yleinen syyttäjä kutsui Johnson & Johnsonia "lain varkaiksi" oikeudenkäynneissä, joissa yhtiötä syytettiin "julkisen haitan" aiheuttamisesta harhaanjohtavalla markkinoinnilla. Oikeudenkäynnin odotetaan kestävän kaksi kuukautta. Johnson & Johnson kiistää kaikki väärinkäytökset. Yhtiötä edustavat lakimiehet väittävät, että julkista haittaa koskevaa lakia käytetään väärin, ja sanovat, että yhtiötä ei voida pitää vastuullisena siitä, että se joko myy hallituksen sääntelemiä tuotteita tai valmistaa, myy tai mainostaa Food and Drug Administrationin hyväksymiä aineita, joita muut yhtiöt valmistavat niiden lääkeraaka-aineista.
.
"Toimintamme näiden tärkeiden reseptilääkkeiden myynninedistämisessä oli asianmukaista ja vastuullista", Janssen Pharmaceuticals sanoi valmistellussa lausunnossaan. "Yhtiötämme vastaan esitetyt syytökset ovat kestämättömiä ja täysin perusteettomia". Väitteen mukaan lääkkeiden valmistajia ei voida pitää vastuullisina, koska sääntelyviranomaiset ovat luopuneet vastuustaan.
Samaan aikaan FDA kannustaa edelleen valmistajia kehittämään lääkkeitä, jotka ehkäisevät opioidien väärinkäyttöä. Tutkijat viittaavat siihen, että strategia, jonka mukaan reseptilääkkeinä saatavia opioideja on vaikeampi suunnitella muutoksia ja peukaloida, vaikka se onkin joskus tehokas, voi johtaa paradoksaalisiin ja ei-toivottuihin tuloksiin. Jatkuva luottamus sääntelyn markkinavoimiin saa yleisön uskomaan, että nykyiset säännökset ja rajoitukset ratkaisevat nykyisen kriisin.
Takaisin Botwelliin, Tasmaniaan. Kylään, joka sijaitsee noin 3 000 metriä merenpinnan yläpuolella ja jossa kukaan ei pitänyt yhteyttä asiakkaisiinsa toisella puolella maailmaa niin kuin Will Bignell: hän lähetti signaalin läheiseltä kukkulalta ja kirjautui foorumeille kommunikoidakseen muiden kollegojensa kanssa. Bignell käytti tilansa yllä lennokkeja ja tutki ilmakuvia niin korkealla resoluutiolla, että hän pystyi näkemään yksittäisen renkaan kulutuspinnan, ja kaikki tämä pyrki saamaan unikkosadostaan suurempia annoksia huumeyhdisteitä.
Unikot olivat keskeisessä asemassa Bignellin päätöksessä palata perhetilalle, jossa hän nyt asuu ja työskentelee. "Elä unelmaa", hän sanoo minulle, kun soitan hänelle vuoden 2017 lopulla. Sinä päivänä Bignell oli juuri kyntämässä peltojaan. Ajan mittaan hänelle valkeni, että hänen toimeentulovälineensä oli kyseenalaistettu. Eräänä päivänä hän aloitti keskustelun Floridassa asuvan ystävänsä kanssa, jonka hän oli tavannut netissä, ja kysyi häneltä:
- Kasvatatko sinä oopiumia?
- Kyllä, ja kasvatan sitä paljon. Olen yksi maailman suurimmista toimittajista. Toimitamme sitä Amerikkaan, ja toimitamme sitä paljon.
- Vau, en tiedä mitä ajatella tästä. Tiedätkö, että siskoni kuoli yliannostukseen kolme vuotta sitten?
Sitten Bignell sanoi minulle: "On hyvin järkyttävää, kun kuulee tuollaisia asioita." Taustalta kuului autojen melua. Bignell ajoi tasaista vauhtia ja käänsi maata ensi vuoden satoa varten. Hänellä ei ollut käsiä ratissa, ja hän ajoi autopilotilla.
Takaisin Botwelliin, Tasmaniaan. Kylään, joka sijaitsee noin 3 000 metriä merenpinnan yläpuolella ja jossa kukaan ei pitänyt yhteyttä asiakkaisiinsa toisella puolella maailmaa niin kuin Will Bignell: hän lähetti signaalin läheiseltä kukkulalta ja kirjautui foorumeille kommunikoidakseen muiden kollegojensa kanssa. Bignell käytti tilansa yllä lennokkeja ja tutki ilmakuvia niin korkealla resoluutiolla, että hän pystyi näkemään yksittäisen renkaan kulutuspinnan, ja kaikki tämä pyrki saamaan unikkosadostaan suurempia annoksia huumeyhdisteitä.
Unikot olivat keskeisessä asemassa Bignellin päätöksessä palata perhetilalle, jossa hän nyt asuu ja työskentelee. "Elä unelmaa", hän sanoo minulle, kun soitan hänelle vuoden 2017 lopulla. Sinä päivänä Bignell oli juuri kyntämässä peltojaan. Ajan mittaan hänelle valkeni, että hänen toimeentulovälineensä oli kyseenalaistettu. Eräänä päivänä hän aloitti keskustelun Floridassa asuvan ystävänsä kanssa, jonka hän oli tavannut netissä, ja kysyi häneltä:
- Kasvatatko sinä oopiumia?
- Kyllä, ja kasvatan sitä paljon. Olen yksi maailman suurimmista toimittajista. Toimitamme sitä Amerikkaan, ja toimitamme sitä paljon.
- Vau, en tiedä mitä ajatella tästä. Tiedätkö, että siskoni kuoli yliannostukseen kolme vuotta sitten?
Sitten Bignell sanoi minulle: "On hyvin järkyttävää, kun kuulee tuollaisia asioita." Taustalta kuului autojen melua. Bignell ajoi tasaista vauhtia ja käänsi maata ensi vuoden satoa varten. Hänellä ei ollut käsiä ratissa, ja hän ajoi autopilotilla.