Johdanto.
Synteettiset katinonit, joista yksi on 4-mmc, ovat yhä suositumpia Euroopan kauppamarkkinoilla. On laajalti tiedossa, että mefedronin käyttöön liittyy ei-toivottuja hemodynaamisia vaikutuksia ja liiallista myrkytystä, jotka johtavat tappaviin seurauksiin. Nykyään ei ole saatavilla tutkimuksia mefedronin myrkyllisyydestä, LD50-tutkimuksia. Kuolemantapauksia, joissa vainajien biologisissa näytteissä oli analyyttisesti vahvistettu 4-mmc, oli joitakin. Tämän kokeen aikana saadut tulokset ovat arvokas panos mefedronin tutkimukseen ja osoittavat sen myrkyllisen potentiaalin ja vaaran.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on määrittää ja analysoida tietoja akuutista myrkyllisyydestä rotilla mefedronin mahansisäisen ja vatsansisäisen injektion jälkeen.
Materiaalit ja menetelmät.
Tutkimus suoritettiin 144 urospuolisella Wistar-rotalla, jotka painoivat 180-200 g. GLP-standardien mukaisesti. Ilman lämpötila oli 20 celsiusastetta kaikissa soluissa, pito-olosuhteet olivat samat. Valo/pimeä-sykli, jonka jaksotus oli 12 tuntia. 3 ryhmää, joissa oli 6 alaryhmää (A1, A2, A3, A4, A5, A6; B1, B2, B3, B4, B5, B6 ja C1, C2, C3, C4, C5, C6), joissa kussakin alaryhmässä oli 8 rottaa annosten mukaan. Ryhmä A - aine ruiskutettiin vatsansisäisesti. Ryhmä B - aine ruiskutettiin mahaletkun kautta. Ryhmä C (kontrolliryhmä) - ehjät eläimet, joille annettiin vastaavat annokset 0,9 % NaCl-liuosta. 4-mmc liuotettiin 0,9-prosenttiseen puskuriliuokseen sopivina pitoisuuksina.
LD50-rekisteröintiä varten ryhmän A rotille annettiin ainetta seuraavina kerta-annoksina: 200, 400, 700, 1200, 1600 ja 2200 mg/kg. Ryhmän B rotat saivat ainetta intragastrisesti annoksina: 400, 800, 1200, 1600, 2200, 2600 mg/kg. Ryhmä C sai 0,9-prosenttista natriumkloridiliuosta vastaavina annoksina.
Tulokset ja keskustelu.
Tutkitun aineen myrkyllisen vaikutuksen arviointi koe-eläimillä suoritettiin myrkytyksen kliinisen kuvan ja eloonjäämisasteen perusteella. Tulokset määritettiin käyttämällä Zalpi V. -menetelmää LD50-lausekkeella. Aineen antaminen mahansisäisesti ryhmän B eläimille annoksina 400-800 mg/kg aiheutti seuraavan kliinisen oireen: 4 minuutin ja 20 sekunnin aikana hengitys on tihentynyt, eläimet istuvat pitkään liikkumattomina, ulostamista ja virtsaamista ei tapahdu, ne eivät juo vettä. 8-15 minuutin kuluttua rotat liikkuvat hitaasti paikan ympärillä, hengitys on nopeaa, ulostamista ei tapahdu, virtsaaminen on aktiivista, toistuvaa. 20-30 minuutin kuluttua rotat liikkuvat hitaasti tai kohtalaisesti, hengitys on nopeaa, virtsaaminen ja ulostaminen toistuvaa. 70-80 minuutin kuluttua rotat alkavat liikkua nopeammin kehän ympärillä, ne alkavat juoda vettä. 3 tunnin ja 20 minuutin kuluttua rotat juovat vettä, aktiivista hoitoa ilmenee. Nämä oireet ilmenivät ryhmään A kuuluvilla rotilla, jotka saivat ainetta annoksina 200-700 mg/kg, eri vakavuusasteilla ja kestolla, mutta vaikutusten alkaminen oli kuitenkin huomattavasti nopeampaa verrattuna ryhmään A. Injektion jälkeen kliininen oireilu säilyi siis 1 minuutin 40 sekunnin ajan.
Ryhmän A (5,6) eläimet, jotka saivat 1600 ja 2200 mg/kg, vaipuivat injektion jälkeen 30-80 sekunnin ajan tainnoksiin. Kliinisiä merkkejä olivat: hengityksen takypnea, merkittävästi vähentynyt normaaliasentoon liittyvä refleksi selälleen käännyttäessä. Ptosis ja myosis rekisteröitiin. Ulostaminen ja virtsaaminen alkoivat 30-40 minuutin kuluttua. Sitten ilmeni toonisia kouristuksia, jotka 5-10 minuutin kuluessa muuttuivat asfyksian aiheuttamiksi kouristuksiksi (klooniset, hengenahdistus, syanoosi). Kuolema tapahtui 3-5 minuutin kuluessa. Alaryhmien B (5 ja 6) kliiniset oireet olivat samanlaisia kuin alaryhmien A (5 ja 6), mutta oireiden vakavuus oli vähäisempi ja kesto pidempi. Kuolema tapahtui 2-4 tunnin kuluessa.
Yleiset päätelmät.
Synteettiset katinonit, joista yksi on 4-mmc, ovat yhä suositumpia Euroopan kauppamarkkinoilla. On laajalti tiedossa, että mefedronin käyttöön liittyy ei-toivottuja hemodynaamisia vaikutuksia ja liiallista myrkytystä, jotka johtavat tappaviin seurauksiin. Nykyään ei ole saatavilla tutkimuksia mefedronin myrkyllisyydestä, LD50-tutkimuksia. Kuolemantapauksia, joissa vainajien biologisissa näytteissä oli analyyttisesti vahvistettu 4-mmc, oli joitakin. Tämän kokeen aikana saadut tulokset ovat arvokas panos mefedronin tutkimukseen ja osoittavat sen myrkyllisen potentiaalin ja vaaran.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on määrittää ja analysoida tietoja akuutista myrkyllisyydestä rotilla mefedronin mahansisäisen ja vatsansisäisen injektion jälkeen.
Materiaalit ja menetelmät.
Tutkimus suoritettiin 144 urospuolisella Wistar-rotalla, jotka painoivat 180-200 g. GLP-standardien mukaisesti. Ilman lämpötila oli 20 celsiusastetta kaikissa soluissa, pito-olosuhteet olivat samat. Valo/pimeä-sykli, jonka jaksotus oli 12 tuntia. 3 ryhmää, joissa oli 6 alaryhmää (A1, A2, A3, A4, A5, A6; B1, B2, B3, B4, B5, B6 ja C1, C2, C3, C4, C5, C6), joissa kussakin alaryhmässä oli 8 rottaa annosten mukaan. Ryhmä A - aine ruiskutettiin vatsansisäisesti. Ryhmä B - aine ruiskutettiin mahaletkun kautta. Ryhmä C (kontrolliryhmä) - ehjät eläimet, joille annettiin vastaavat annokset 0,9 % NaCl-liuosta. 4-mmc liuotettiin 0,9-prosenttiseen puskuriliuokseen sopivina pitoisuuksina.
LD50-rekisteröintiä varten ryhmän A rotille annettiin ainetta seuraavina kerta-annoksina: 200, 400, 700, 1200, 1600 ja 2200 mg/kg. Ryhmän B rotat saivat ainetta intragastrisesti annoksina: 400, 800, 1200, 1600, 2200, 2600 mg/kg. Ryhmä C sai 0,9-prosenttista natriumkloridiliuosta vastaavina annoksina.
Tulokset ja keskustelu.
Tutkitun aineen myrkyllisen vaikutuksen arviointi koe-eläimillä suoritettiin myrkytyksen kliinisen kuvan ja eloonjäämisasteen perusteella. Tulokset määritettiin käyttämällä Zalpi V. -menetelmää LD50-lausekkeella. Aineen antaminen mahansisäisesti ryhmän B eläimille annoksina 400-800 mg/kg aiheutti seuraavan kliinisen oireen: 4 minuutin ja 20 sekunnin aikana hengitys on tihentynyt, eläimet istuvat pitkään liikkumattomina, ulostamista ja virtsaamista ei tapahdu, ne eivät juo vettä. 8-15 minuutin kuluttua rotat liikkuvat hitaasti paikan ympärillä, hengitys on nopeaa, ulostamista ei tapahdu, virtsaaminen on aktiivista, toistuvaa. 20-30 minuutin kuluttua rotat liikkuvat hitaasti tai kohtalaisesti, hengitys on nopeaa, virtsaaminen ja ulostaminen toistuvaa. 70-80 minuutin kuluttua rotat alkavat liikkua nopeammin kehän ympärillä, ne alkavat juoda vettä. 3 tunnin ja 20 minuutin kuluttua rotat juovat vettä, aktiivista hoitoa ilmenee. Nämä oireet ilmenivät ryhmään A kuuluvilla rotilla, jotka saivat ainetta annoksina 200-700 mg/kg, eri vakavuusasteilla ja kestolla, mutta vaikutusten alkaminen oli kuitenkin huomattavasti nopeampaa verrattuna ryhmään A. Injektion jälkeen kliininen oireilu säilyi siis 1 minuutin 40 sekunnin ajan.
Ryhmän A (5,6) eläimet, jotka saivat 1600 ja 2200 mg/kg, vaipuivat injektion jälkeen 30-80 sekunnin ajan tainnoksiin. Kliinisiä merkkejä olivat: hengityksen takypnea, merkittävästi vähentynyt normaaliasentoon liittyvä refleksi selälleen käännyttäessä. Ptosis ja myosis rekisteröitiin. Ulostaminen ja virtsaaminen alkoivat 30-40 minuutin kuluttua. Sitten ilmeni toonisia kouristuksia, jotka 5-10 minuutin kuluessa muuttuivat asfyksian aiheuttamiksi kouristuksiksi (klooniset, hengenahdistus, syanoosi). Kuolema tapahtui 3-5 minuutin kuluessa. Alaryhmien B (5 ja 6) kliiniset oireet olivat samanlaisia kuin alaryhmien A (5 ja 6), mutta oireiden vakavuus oli vähäisempi ja kesto pidempi. Kuolema tapahtui 2-4 tunnin kuluessa.
Yleiset päätelmät.
- LD50 180-200 g painaville rotille vatsansisäisesti annettuna on 600,30 mg/kg. Ihmiselle tämä annos vastaa (sopivalla allometrisellä kertoimella) ≈ 141,4 mg/kg.
- LD50 180-200 g painaville rotille mahansisäisellä annostelulla on 1300,5 mg/kg. Ihmiselle tämä annos vastaa (asianmukaisella allometrisellä kertoimella) ≈ 306,3 mg/kg.
- Suoritetun tutkimuksen tulosten perusteella aine 4-mmc olisi luokiteltava luokkaan III (kohtalaisen vaarallinen).
Last edited by a moderator:
